Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Tervetuloa

Remontti update

Tiistai 3.5.2022 - Roosa

Piti oikein katsoa, että 3.4 olen alkanut suunnittelemaan uutta satulahuonetta. Ja nyt ollaan siinä pisteessä, että puuttuu lattia, ylälistat ja ovi. Vaikka kuinka olisi tarkoitus tehdä mahdollisimman edullisesti ja kierrättäen niin hevosissa ja remontoinnissa on se sama piirre, että enemmän menee joka tapauksessa, kun mitä alun perin suunnitteli tai siis: ihan niin paljon menee kuin vain pankkitililtä löytyy.  

Aloitettiin remontointi talkoohenkisesti pääsiäisenä. Siskoni perheineen ja Eestin pojan emäntä ja isäntä tulivat auttamaan. Tietenkin myös vanhempani olivat auttamassa, mutta sitä ei kai nyt erikseen tarvitse mainita sillä ei kai tässä +40 iässä vielä kuulu ilman äitiä ja isää selvitä oikeastaan yhtään mistään. Se oli hauska päivä: Alkupäivän miehet rakensi ja naiset pystyttivät poreammetta (josta kerron myöhemmin), sitten syötiin ja sen jälkeen miehet taas rakensi ja naiset joivat viiniä. Näin nousi yksi seinä. 

Lopputyössä minua tuli auttamaan kaksi työmiestä, jotka tulivat niin kuin siihen alaan kuuluu: slloin kun heille sopii, jos tulevat. Koulutetaankohan rakennusmiehiä ja kengitysseppiä samassa paikassaSatulahuoneen seinät on maalattu ylijääneillä kalkkimaaleilla. Itsestäni hirveän hauska ja elävä pinta huolestutti kovasti eläkeiässä oleva remonttimiestä. Hän kehotti minua useamman kerran viimeistelemään maalaamisen. 

Nyt toisiaan edessä on vielä lattian eristys ja laittaminen sekä oven metsästys. Sen verran ihastuin kuitenkin tuohon kritisoituun seinään, että satulahuone saan ennen satulahuoneeksi ryhtymistä toimia näyttelytilana. Eli nyt täällä on esillä kaikki valmiit ikkunapeilit sekä muutaman aivan upea Minna Marttisen hevosmaalaus. Ikkunapeilejä on myös tilattavissa muihin ikkunapokiin, joita tilalta löytyy. 

Tämä näyttely on avoinna vielä tulevana perjantaina klo 17–20 sekä tulevana launantaina klo 11–15. Tervetuloa! Sen jälkeen tila siirtyy lopullisen käyttötarkoitukseen eli satulahuoneeksi, siitä lisää myöhemmin. 

IMG_1637.JPG

IMG_1638.JPG

IMG_1797.JPG

IMG_1798.JPGIMG_1796.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Pinaatti-artisokkadippi, miten tän on voinut unohtaa

Perjantai 8.4.2022

Tapasin alkuviikosta pitkästä aikaan ihanan Kristiinan. Toimitin hänelle konmarittamani lasit ja lautaset hänen tuleviin juhliin. Kristiina pyysi minulta pinaattiartisokka dipin reseptiä. Olin itsekin täysin unohtanut tämän dipin, jota ennen tein usein ja joka ei koskaan riittänyt vaan olen aina kesken juhlien saanut valmistaa vielä toisen. Kaupan kautta siis kotiin ja testailemaan onko tämä yhtä hyvää kuin muistin: 

Tarvikkeet: 

200g philadelphia tms. tuorejuustoa 

puoli desiä majoneesia 

1 dl parmesaania 

2 puristettua valkosipulin kynttä 

chilirouhetta tai 1 chili pilkottuna 

400 g artisokan sydämiä 

1 dl pakastepinaattia  

1 dl mozzarellajuustoa raasteena 

Joskus lisään tähän myös 1/2 sitruuna puristettuna ja kuori raastettuna (ei välttämätön). Jos haluaa vaihtelua osan parmesanista voi vaihtaa fetaan. 

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele pieni uunivuoka. Sekoita kulhossa tuorejuusto, majoneesi, parmesaani, valkosipuli, basilika ja sitruuna. Lisää pilkotut artisokat ja pinaatti. Kaada seos vuokaan ja ripottele päälle mozzarellaa. Paista uunissa 25 minuuttia/kunnes juusto on vähän ruskistunut.

Mielestäni tämä on parhaimmillaan lämpöisenä maissilastujen tai kotitekoisen näkkileivän kanssa. Mutta sopii myös leivän tai uuniperunoiden päälle. Jos tätä sattuisi jäämään yli voi lopun säilyttää jääkaapissa ja käyttää vaikka tortillan täytteenä. 

Minun lumista maanantaita piristi kummasti Kristiinan tapaaminen ja tämä dippi. Ajattelin jakaa, tämän reseptin Kristiinan lisäksi muillekin, jos se onnistuisi piristämään jonkun talvista huhtikuun viikonloppua. 

Lopuksi vielä kuvat siitä miltä ajatteli dipin näyttävän (lainattu täältä: Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0) ja miltä se lopulta näytti. Hyvää se oli silti. IMG_1699.JPGIMG_1668.JPG

 

Kommentoi kirjoitusta.

Remonttihommia

Sunnuntai 3.4.2022

Aina kun katsoo omalla pihalla ympärille tunutuu, että löytää ainoastaan korjattavia tai siivottavia kohta. Yhtään ei auta, että naapurin rouvan tilalle ajaessa tuntuu kuin ajaisi ruotsalaisen sisustuslehden kanteen (ihan oikeasti). No onhan emännissäkin eroa, lapsemme ovat saman ikäisiä ja muistan aina kun hänen tyttärensä kauan sitten totesi minulle päiväkodin eteisessä, että "Munkin äiti tekee töitä hevosten kanssa, mutta ei se ole silti koskaan noin likainen". 

Mutta on meilläkin jotain tehty pieteetillä ja huolella: Lantala! Siis se rakennus missä hevosen lantaa säilytetään kunnes se on valmis siirtymään pellolle tai kasvimaalle. Muistan vielä kun ympäristötarkastaja teki yllätyskäynnin tilalle ja sanoi, että "oikein sydäntä lämmittää tälläinen huolella rakennettu lantala". Kiva kuulla, mutta välillä mietin että olisin kyllä voinut niilläkin rahoilla jotain muuta rakentaa. Yksi vanhempi rouva kerran seurasi tallin siivoustani ja kysyi "Mistä lähtien hevosenlannat on viety talon sisälle?". Tosiaan, lapsuudessani ne työnnettiin ison lantakasaan joka sijaitsi tallin takana. Kerran melkein hukuin sinne (oikeasti).  Ja kerran olen myös satuttanut käteni kun tipuin sellaiselta huteralta laudalta jota pitkin piti työntää lannat siirtolavalle. Ehkä tämä lantala siis on ihan tarpeen. Olen joskus miettinyt, että mitä tuolla lantalla tekisi jos hevosia enää olisi joku päivä. Mitä tekisi söpöllä mökillä jossa on vino betonilattia. No ehkä siis parempi vain pitää hevosia koska lantalahan on tehty lannan säilytykseen. 

Lantalan päälle rakennettiin vielä huone jossa voi säilyttää rehuja tai heiniä. Nyt olen päättänyt, että tämä huone tarvitaan kuitenkin varusteiden säilytykseen jolloin tallissa oleva satulahuone taas saadaan vapautettua hevosten käyttöön. Sehän tarkoittaa, että tämä rehuhuone täytyy eristää ja sisustaa. Ensin se piti kuitenkin tyhjentää. Ja nyt sen remontointi olisi kyllä hyvä aloittaa ennenkuin se taas täyttyy.

Remonttiin käytetään mahdollisimman paljon kaikkea mitä on jäänyt yli aikaisemmista remonteista yli ja mahdollisuuksien mukaan hankitaan muutakin rakennustavaraa kierrätettynä. Tämä on taloudellista ja ekologista, mutta tällä hetkellä myös toisinaan ainoa vaihtoehto. Korona aika on selvästi saanut muutkin innostumaan remontoinnista ja tuulensuojapahvii oli loppu joka puolelta. Sosiaalinen media kuitenkin todisti voimansa ja kaksi tuntia sen jälkeen kun olin huhuillut ylijääneitä rakennustarvikekirpputorilla, oli minulla yil juuri sopiva määrä tuulensuojalevyjä toimitettuna pihaan. Samaiselta rakentajalta oli jäänyt hieman villaa yli joten sekin tuli meille käyttöön. Rahan lisäksi säästyi varmasti ainakin yksi työpäivä etsimistä ja hakemista. Kun myyjän peräkärry lähti pihasta oli aivan varma, että tässä remontissa kaikki menee niinkuin naapurin rouvalla.

Toivon siis, että ihan pääsen päivittämään teille tämän huoneen edistymistä, mutta tästä lähdetään:IMG_1637.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Puhutaanko taas kerran säästä

Sunnuntai 27.3.2022

Muistan kun lapsena kavereiden kanssa puhuimme ratsastuskoulun satulahuoneessa siitä, että ratsastuksenopettajamme puhuu koko ajan säästä. Nykyään ymmärrän tämän erittäin hyvin. Hevosten kanssa sää vaikuttaa oikeastaan kaikkeen. Aamulla pitää miettiä annanko enemmän heinää sisään vai ulos, laitanko tarhaan, jossa katos, laitanko loimet ja mitkä loimet? Kun oli vielä ratsastustunteja piti miettiä onko liikaa pakkasta ratsastajille (ja opettajalle) tai pitääkö maastolenkki siirtää tuulen takia.  

Lumimyrskynhän saa muuten aikaan ihan vaan sillä, että järjestää pakollisen trailerikyydin kuten esimerkiksi klinikkakäynnin, tämä on lähes 100 %:sen varmaa. Pelkän ulkokentän varassa oleminen on aivan oma lajinsa: jos meinaa suolata kenttää täytyy se tehdä oikealla hetkellä ennekuin pakkanen tulee, mutta sadetta lähiaikoina ei myöskään saisi olla tulossa sillä silloin kenttä muuttuu velliksi ja suolat menivät hukkaan. Paras olisi, jos aurinko paistaisi niin silloin suola vaikuttaisi. Yleensä lumi on hyvä asian meille maneesittomille, mutta tänä vuona lunta on tullut jo liikaa ja lisäksi se ollut vääränlaista "kovaa lunta" jossa ratsastaminen ei ole ollut turvallista. Tänä vuonna jos joskus oli siis hyvä olla tammi-helmikuu paikassa missä on maneesi. 

Kaikki kentän hoitoon liittyvä on mielestäni suurta salatiedettä. Meille tuli kentälle kumirouhetta ensimmäisen kerran jo melkein 10 vuotta sitten. Se toimii erityisen hyvin syksyllä ja auttaa siinä, että kenttä ei ole koppurana vielä ensimmäisten pakkasten jälkeen. Nyt kentän lanaaminen on kuluttanut kumirouheet isolta osin pois ja jos kevät joskus saapuu, on ratsastuskenttä myös siellä loputtomalla "to do-listalla". Katsotaan mitä lumen alta paljastuu... 

asil.png

Kommentoi kirjoitusta.

Avant, pientilan pelastus?

Tiistai 15.3.2022 - Roosa

Tähän aikaan vuodesta paljastuu lumen alta kaikki se mikä viime syksynä jäi kesken ja vähän lisääkin, eli kaikki se minkä raskas lumi on tuhonnut. 

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta.

Lunta ja pakkasta

Torstai 10.3.2022 klo 8:59

 "Miten tässä näin kävi?" Viron poika hangessa jumissa, kuvan alta pääset blogiin lukemaan uusimmat kuulumiset

UCipYLDSQJys3fF34nxHg.jpg

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta.