Kaikki hevoset ovat olleet tammi-helmikuun reissussa, ja Åkerkulla on ollut hevoseton ensimmäistä kertaa 15 vuoteen. Maaliskuussa oli tarkoitus päästä laittamaan paikkoja kevätkuntoon, mutta keväästä ei ole nyt tietoakaan. Tänä aamuna mittari näytti -16. Kotiin paluun jälkeisenä päivän tarhassa oli niin paljon lunta, että Viron poika ei meinannut edes päästä (jaksaa nousta) hangesta ylös. Ehdin jo säikähtää, mutta kun kävin vähän opastamassa niin kyllä ne vatsalihakset sitten pystyivät siihen. Ajatteli varmaan ensin, että jos voisin nostaa hänet.

Hevoset ovat nyt tyytyväisenä kotona onnellisen tietämättöminä maailman tilanteesta. Ilmeisesti tammoilla oli ollut kuitenkin hevosen leikkiä, sillä ikävän haavan oli vanhempi saanut leuan alle todennäköisesti pikkusiskon hokista. Viron poika oli eri aitauksessa, hän on mennyt muutaman kerran tyttöjen väliin, kun ovat nahistelleet. Katsonut silmät suurina sen näköisenä, että "Eikö me vain kaikki voitaisi olla kavereita". Sitä varmaan moni miettii tällä hetkellä, että miksi me emme vain voida kaikki ihmiset tulla toimeen tai jos ei tulla toimeen niin sitten annetaan toisten elää oma elämää rauhassa omassa kodissaan ja pysytään itse omassamme. Onneksi alueen eläinlääkäri valikoima on selvästi laajentunut ja sain eläinlääkärin paikalle alle tunnissa. Nyt on lääkekuuri päättynyt ja toivotaan, että tulee kokonaan kuntoon.