Aina kun katsoo omalla pihalla ympärille tunutuu, että löytää ainoastaan korjattavia tai siivottavia kohta. Yhtään ei auta, että naapurin rouvan tilalle ajaessa tuntuu kuin ajaisi ruotsalaisen sisustuslehden kanteen (ihan oikeasti). No onhan emännissäkin eroa, lapsemme ovat saman ikäisiä ja muistan aina kun hänen tyttärensä kauan sitten totesi minulle päiväkodin eteisessä, että "Munkin äiti tekee töitä hevosten kanssa, mutta ei se ole silti koskaan noin likainen". 

Mutta on meilläkin jotain tehty pieteetillä ja huolella: Lantala! Siis se rakennus missä hevosen lantaa säilytetään kunnes se on valmis siirtymään pellolle tai kasvimaalle. Muistan vielä kun ympäristötarkastaja teki yllätyskäynnin tilalle ja sanoi, että "oikein sydäntä lämmittää tälläinen huolella rakennettu lantala". Kiva kuulla, mutta välillä mietin että olisin kyllä voinut niilläkin rahoilla jotain muuta rakentaa. Yksi vanhempi rouva kerran seurasi tallin siivoustani ja kysyi "Mistä lähtien hevosenlannat on viety talon sisälle?". Tosiaan, lapsuudessani ne työnnettiin ison lantakasaan joka sijaitsi tallin takana. Kerran melkein hukuin sinne (oikeasti).  Ja kerran olen myös satuttanut käteni kun tipuin sellaiselta huteralta laudalta jota pitkin piti työntää lannat siirtolavalle. Ehkä tämä lantala siis on ihan tarpeen. Olen joskus miettinyt, että mitä tuolla lantalla tekisi jos hevosia enää olisi joku päivä. Mitä tekisi söpöllä mökillä jossa on vino betonilattia. No ehkä siis parempi vain pitää hevosia koska lantalahan on tehty lannan säilytykseen. 

Lantalan päälle rakennettiin vielä huone jossa voi säilyttää rehuja tai heiniä. Nyt olen päättänyt, että tämä huone tarvitaan kuitenkin varusteiden säilytykseen jolloin tallissa oleva satulahuone taas saadaan vapautettua hevosten käyttöön. Sehän tarkoittaa, että tämä rehuhuone täytyy eristää ja sisustaa. Ensin se piti kuitenkin tyhjentää. Ja nyt sen remontointi olisi kyllä hyvä aloittaa ennenkuin se taas täyttyy.

Remonttiin käytetään mahdollisimman paljon kaikkea mitä on jäänyt yli aikaisemmista remonteista yli ja mahdollisuuksien mukaan hankitaan muutakin rakennustavaraa kierrätettynä. Tämä on taloudellista ja ekologista, mutta tällä hetkellä myös toisinaan ainoa vaihtoehto. Korona aika on selvästi saanut muutkin innostumaan remontoinnista ja tuulensuojapahvii oli loppu joka puolelta. Sosiaalinen media kuitenkin todisti voimansa ja kaksi tuntia sen jälkeen kun olin huhuillut ylijääneitä rakennustarvikekirpputorilla, oli minulla yil juuri sopiva määrä tuulensuojalevyjä toimitettuna pihaan. Samaiselta rakentajalta oli jäänyt hieman villaa yli joten sekin tuli meille käyttöön. Rahan lisäksi säästyi varmasti ainakin yksi työpäivä etsimistä ja hakemista. Kun myyjän peräkärry lähti pihasta oli aivan varma, että tässä remontissa kaikki menee niinkuin naapurin rouvalla.

Toivon siis, että ihan pääsen päivittämään teille tämän huoneen edistymistä, mutta tästä lähdetään: