Piti oikein katsoa, että 3.4 olen alkanut suunnittelemaan uutta satulahuonetta. Ja nyt ollaan siinä pisteessä, että puuttuu lattia, ylälistat ja ovi. Vaikka kuinka olisi tarkoitus tehdä mahdollisimman edullisesti ja kierrättäen niin hevosissa ja remontoinnissa on se sama piirre, että enemmän menee joka tapauksessa, kun mitä alun perin suunnitteli tai siis: ihan niin paljon menee kuin vain pankkitililtä löytyy.  

Aloitettiin remontointi talkoohenkisesti pääsiäisenä. Siskoni perheineen ja Eestin pojan emäntä ja isäntä tulivat auttamaan. Tietenkin myös vanhempani olivat auttamassa, mutta sitä ei kai nyt erikseen tarvitse mainita sillä ei kai tässä +40 iässä vielä kuulu ilman äitiä ja isää selvitä oikeastaan yhtään mistään. Se oli hauska päivä: Alkupäivän miehet rakensi ja naiset pystyttivät poreammetta (josta kerron myöhemmin), sitten syötiin ja sen jälkeen miehet taas rakensi ja naiset joivat viiniä. Näin nousi yksi seinä. 

Lopputyössä minua tuli auttamaan kaksi työmiestä, jotka tulivat niin kuin siihen alaan kuuluu: slloin kun heille sopii, jos tulevat. Koulutetaankohan rakennusmiehiä ja kengitysseppiä samassa paikassa? Satulahuoneen seinät on maalattu ylijääneillä kalkkimaaleilla. Itsestäni hirveän hauska ja elävä pinta huolestutti kovasti eläkeiässä oleva remonttimiestä. Hän kehotti minua useamman kerran viimeistelemään maalaamisen. 

Nyt toisiaan edessä on vielä lattian eristys ja laittaminen sekä oven metsästys. Sen verran ihastuin kuitenkin tuohon kritisoituun seinään, että satulahuone saan ennen satulahuoneeksi ryhtymistä toimia näyttelytilana. Eli nyt täällä on esillä kaikki valmiit ikkunapeilit sekä muutaman aivan upea Minna Marttisen hevosmaalaus. Ikkunapeilejä on myös tilattavissa muihin ikkunapokiin, joita tilalta löytyy. 

Tämä näyttely on avoinna vielä tulevana perjantaina klo 17–20 sekä tulevana launantaina klo 11–15. Tervetuloa! Sen jälkeen tila siirtyy lopullisen käyttötarkoitukseen eli satulahuoneeksi, siitä lisää myöhemmin.